Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

12. Miksi ihmiset ovat rehellisiä?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Monen välitön reaktio voi olla, että eivät ole. Ainakin niitä on paljon, jotka eivät ole rehellisiä. Joka vuosi varastetaan esimerkiksi paljon polkupyöriä. Kuitenkin ihmisillä on paljon mahdollisuuksia, joita he eivät välittömästi käytä hyväkseen. Pamela Murphyn tutkijaryhmä uskalsi otsikoida raporttinsa näin myönteisesti.

Ryhmän tutkimuksessa osallistujien oli mahdollista liioitella omia suorituksiaan ilman, että siitä joutui kiinni.  Tutkijoita kiinnosti se, missä määrin ulkoiset ja sisäiset motivaatiotekijät vaikuttivat rehellisyyteen (epärehellisyys saatiin selville). Ulkoista motivaatiota mitattiin tällaisilla kysymyksillä:

  1. Vastaan rehellisesti saadakseni hyväksyntää
  2. Vastaan rehellisesti, jos se miellyttää muita

Sisäistä motivaatiota mittasivat seuraavat kysymykset

  1. Rehellisyys on minulle oikea tapa toimia
  2. Tuntisin syyllisyyttä, jos valehtelisin

Kyse oli toisin sanoen siitä, halusiko henkilö aidosti olla rehellinen vai halusiko hän antaa kuva, että on rehellinen. Tulosten mukaan vain sisäinen motivaatio selitti vastausten rehellisyyttä. Ne, jotka periaatteessa arvostivat rehellisyyttä, olivat muita rehellisempiä. Ulkoisella motivaatiolla ei ollut vaikutusta.

Tutkimus tuotti muitakin kiinnostavia tuloksia. Sisäinen motivaatio oli positiivisessa yhteydessä rehellisyys-nöyryyteen, jota pidetään nykyisin yhtenä keskeisenä persoonallisuuden piirteenä. Sen sijaan mustaan triadiin (narsismi, machiavellismi ja psykopatia) yhteydet olivat selvästi negatiivisia.  Ulkoiseen motivaatioon korrelaatioiden suunnat olivat päinvastaisia, joskaan eivät yhtä vahvoja.

Tulos puhuu vahvaa kieltä sisäisen motivaation puolesta. Ulkoisesti motivoitunut rehellisyys on haurasta ja odottaa tilaisuutta käyttää epärehellisiä keinoja, jos niistä vain on jotakin hyötyä.  Rehelliset puolestaan reagoivat kielteisesti ulkoisiin kontrollikeinoihin, kuten liialliseen valvontaan. Sellaiset keinot ovat heistä piinallisia koska ne eivät kunnioita ihmisen omaa tahtoa pyrkiä rehellisyyteen.

Motivaation luonne on monissa yhteisöissä, kuten koulussa ja työpaikoilla, melkoinen ongelma. Valvontaa tarvitaan, jotta ulkoisen motivaation varassa toimivat noudattaisivat sääntöjä. Niiden pitää kuitenkin olla selkeitä ja johdonmukaisia, jotta niistä olisi heille tukea. Sisäisesti motivoituneet eivät tarvitse tarkkaa valvontaa. Jos sitä kuitenkin on paljon, he voivat kadottaa halunsa toimia organisaation tavoitteiden mukaisesti.

Murphy, P.R., Wynes, M., Hahn, T-A., &   Devine, P.G. (2020). Why are people honest? Internal and external motivations to report honestly. Contemporary Accounting Research, 37, 945–981.

Onnellisuus / Positiivinen psykologia / Psykologia / Uutiset Martti Jätä kommentti

Tiesitkö tämän onnellisuudesta? (2024) on ilmestynyt

Uusin kirjani Tiesitkö tämän onnellisuudesta on juuri tullut painosta. Kuten oheisessa esitteessä ja lukijalle-tekstissä kuvaan, tähän kirjaan olen pyrkinyt sisällyttämään noin 30 vuoden aikana kertyneen tiedon onnellisuudesta. Korostan sanaa tieto, sillä tarjolla on valtavasti pinnallista onnellisuuspuhetta. Niiden sanomana on usein se, että onnellisuus on yhtä helppo valinta kuin leivän valinta kaupassa.

Kovin helposti unohtuu se, että kyse on yhteisestä onnesta, sillä on vaikea olla onnellinen, jos lähellä on onnettomia ihmisiä – ainakin jos aitoa ihmisyyttä löytyy. Käyn läpi koko joukon onnellisuuden ohjeita ja pelastan niistä sellaisia, jotka edistävät yhteistä onnea, kuten avuliaisuuden ja kiitollisuuden lisäämisen. Kirjassa on mukana myös “tartu hetkeen” -idea. Tartu sinä puolestasi tähän kirjaan.

Alla ladattavina sekä teoksen esite sekä esipuhe:

Tiesitkö tämän onnellisuudesta? -esite (12 latausta) Tiesitkö tämän onnellisuudesta -esipuhe (8 latausta)
Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

11. Miksi uskomme oikeudenmukaisuuteen?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Miksi etuileminen tuntuu pahalta? Oikeudenmukaisuuden vaatimus näkyy jo aivan pienillä lapsilla ja myös kehittyneillä apinoilla. Vastaus voi olla vain se, että tämä uskomus on suuresti helpottanut yhteiselämää. Se on saanut ihmiset reagoimaan vääryyksiin ja edistämään oikeuden toteutumista.

Jo kauan on erotettu moraaliset paheet ja hyveet. Paheita ovat esimerkiksi epäluotettavuus, epärehellisyys, kovuus ja vilpillisyys. Esimerkiksi Aristoteleen hyveitä olivat rohkeus, itsehillintä, anteliaisuus, ylevämielisyys ja oikeudenmukaisuus.

Suomessa uskotaan vahvasti oikeudenmukaisuuteen. Kun olen käyttänyt liukuvaa 0 – 100 -asteikkoa, jossa 100= elämä on hyvin oikeudenmukaista – 0= elämä on hyvin epäoikeudenmukaista, yli puolet vastaajista valitsee luvut 80 – 100. Noin 15 prosenttia antaa arvion, joka painottuu asteikon kielteiselle puolelle. Oikeudenmukaisuuteen uskotaan vahvasti.

Me odotamme oikeudenmukaisuutta ja vaadimme sitä. Monissa tutkimuksissa on kokeiltu niin sanottua diktaattoripeliä. Siinä jakajalla voi olla käytettävissään 20 euroa. Hänelle sanotaan, että nyt voit jakaa tuon rahan haluamallasi tavalla erään toisen henkilön kanssa. Jos tämä ei hyväksy jakoa, kumpikaan ei saa mitään. Miten tässä tilanteessa käy? Yleensä jako on heti aika tasapuolinen. Vastaanottajat eivät hyväksy kovin vinoa jakoa. Useimmat eivät tyydy muutamaan euroon, eikä viiteenkään. Me odotamme tasapuolisuutta, mikä edistää yhteiselämää. Pienet lapset ovat tässä jo tarkkoja. Jopa simpanssit torjuvat epätasaisen jaon.

Kaikista maailman kamaluuksista huolimatta meillä on aika vahva uskomus siihen, että tavalla tai toisella maailma on oikeudenmukainen. Jos ei tässä elämässä niin tulevassa elämässä. Ei siis ole ihme, että on tarjolla kahdenlaisia myönteisiä odotuksia. Uskovaiset odottavat lopullisen oikeudenmukaisuuden toteutuvan uudessa elämässä ja humanistit puolestaan näkevät maailman kehittyvän aina vain parempaan suuntaan. Hekin siis uskovat paratiisiin, mutta se on jo maan päällä.

Väkivallan uhriksi joutumisen seurauksena usko oikeudenmukaisuuteen voi romahtaa. Se puolestaan heikentää uskoa elämään ja samalla myös elämän mielekkyyttä ja onnellisuutta.

Furnham, A. (2003). Belief in a just world: research progress over the past decade. Personality and Individual Differences, 34, 795–817.

Lerner, M. (1997). What does the belief in a just world protect us from? The dread of death or the fear of understanding suffering? Psychological Inquiry, 8, 29–32.

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

10. Miksi naisten ja miesten harrastuksissa ja mauissa on suuria eroja?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Kun kirjan otsikossa lukee Miesten aivot tai Naisten aivot tai peräti Naiset ovat Venuksesta ja miehet Marsista, on syytä olla tarkkana. Suuri osa kuvatuista eroista ei ole saanut tieteellistä tukea lainkaan tai sitten miesten ja naisten erot ovat niin pieniä, että niillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Noiden kirjojen mukaan nuoret pojat eivät ajattele muuta kuin seksiä, mutta todellisuudessa he viettävät paljon enemmän aikaa tietokonepelejä ja pallopelejä pelaten kuin seksiä ajatellen. Totta on, että miehet ajattelevat seksuaalisia asioita jonkin verran enemmän kuin naiset. Vaikka naiset ovat saaneet empatiassa ja “toisen mielen lukemisessa” parempia tuloksia kuin miehet, erot eivät ole suuria. Kysyttäessä näitä asioita erojen kuvitellaan olevan yli kolme kertaa suurempia kuin ne todellisuudessa ovat. Myös yhteistoiminnallisuudessa erot ovat vähäisiä.

Kuitenkin naisten ja miesten välillä on joissakin asioissa todella suuria eroja. Vaikka voimme työtehtävien erot kuitata viittaamalla kulttuurin odotuksiin, niin harrastuksien erilaisuus ihmetyttää. Su, Rounds ja Armstrong tekivät tutkimuksista meta-analyysin ja havaitsivat, että naiset haluavat mieluummin olla ihmisten kanssa ja miehet asioiden ja esineiden. Tämä sosiaalisuus näkyy myös naisten harrastuksissa.

Vaikka harrastuksia voi jokainen valita mieltymystensä mukaan, poikia ei juuri hevostalleilla näy ja naisten määrä vapaaehtoistyössä on paljon suurempi kuin miesten. Metsästämässä käy paljon enemmän miehiä mutta konserteissa ja teattereissa on selvä naisenemmistö. Se voisi olla suurempikin, elleivät naiset raahaisi miehiä mukaansa. Naisilla ja miehillä on omat suosikkielokuvansa ja televisio-ohjelmansa. Mistä nämä erot mahtavat johtua? Miksi niissä tapahtuu niin vähän tasoittumista? En osaa tähän vastata. Onko tämä puhdasta kulttuuria vai onko takana biologiaa?

Balliet, D., Li, N. P., Macfarlan, S. J., & Van Vugt, M. (2011). Sex differences in cooperation: A meta-analytic review of social dilemmas. Psychological Bulletin, 137, 881–909.

Epley, N. (2014). Mindwise. Why we misunderstand what others think, believe, feel and want. New York: Wintage books.

Su, R., James Rounds, J. & Armstrong, P.I. (2009). Men and things, women and people: A meta-analysis of sex  in interests. Psychological Bulletin, 135, 859–884.

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

9. Miksi syömishäiriöt ovat lisääntyneet?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Syömishäiriöt ovat lisääntyneet länsimaissa. Prinsessa Dianan ja monien muiden julkisuuden henkilöiden ansiosta media kiinnostui näistä ongelmista. Vuonna 1978 todettiin, että kyseessä oli uusi tauti. Kulttuuri oli muuttanut ihmisten suhtautumista ruokaan ja kehoon. Ennen ruoasta oli pulaa ja kauneusihanteet olivat erilaisia. Nykyisin näistä ongelmista kärsivät erityisesti keski- ja yläluokan nuoret naiset, jotka seuraavat aktiivisesti ulkonäköään, syömistään ja painoaan.

Yksilökeskeinen kulttuuri edistää sisäänpäin kääntymistä. Minuuden tunto on vahvistunut, samoin autonomian korostaminen. Se johtaa siihen, että oma keho ja mieli ovat syntipukkeja silloin, kun elämä ei suju odotusten mukaisesti.

Kun kulttuurissa on pulaa ruoasta ja lihavuutta pidetään varallisuuden ja menestyksen merkkinä, syömishäiriöt ovat harvinaisia. Syömishäiriöissä yhdistyvät monet biologiset, psykologiset ja sosiologiset tekijät. Länsimaissa pikemminkin laihuus kuin lihavuus liittyy kauneuteen, joskin standardit ovat huomattavasti vaihdelleet lyhyinäkin ajanjaksoina (langanlaiha Twiggy – ja Marilyn Monroe rehevimmillään).

Kulttuurin vaikutukset eivät yksin riitä selittämään syömishäiriöitä, sillä enemmistö nuorista naisista välttyy näiltä ongelmilta. Persoonallinen herkkyys sekä taipumus kielteisiin tulkintoihin pahentavat tätä ongelmaa. Se voi näkyä esimerkiksi siinä, että pienetkin epäonnistumiset nähdään katastrofina. Lankeaminen leivokseen voi saada aikaan rajun paastoamispuuskan. Vihdoin kyse on geneettisistä taipumuksista, jotka näkyvät erityisesti syömishäiriöille altistavina persoonallisuuden piirteinä.

Esimerkiksi anoreksia on erittäin vakava sairaus. Omissa tutkimuksissani olen todennut, että onnellisuuden arviot ovat anoreksiaa sairastavilla keskimäärin hyvin matalia. Arviot onnellisuudesta ovat samaa tasoa kuin mitä masentuneet antavat.

Beidel, D.C., Bulik, C.M. & Stanley, M.A. (2010). Abnormal psychology. Boston: Prentice Hall.

Horwitz, A.V. (2002). Creating mental illness. Chicago: University of Chicago Press.

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

8. Miksi puhe stressistä on niin yleistä?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Hans Selye ”keksi” stressin vuonna 1936. Sillä on siten ikää vähän yli 80 vuotta – todellisuudessa ehkä noin 50–60 vuotta. Kaikki ovat törmänneet sanaan ”stressi”, koska sitä käytetään niin paljon. Arkiajattelun mukaan sillä tarkoitetaan ahdistavien ja kiusallisten asioiden jatkumista ja kasaantumista. Sanan ymmärtämistä vaikeuttaa se, että joskus puhutaan myös hyvästä stressistä, eustressistä. Silloin esimerkiksi työssä on sopivasti haastetta. Ei haittaa, vaikka syntyy kielteistä stressiä muistuttavia reaktioita. Minusta tämä on tarpeetonta; tarkoittakoon stressi jotakin kielteistä.

Selyetä ei tietenkään pidä syyttää nykyajan stressistä, jonka koetaan olevan niin yleistä, mutta ehkä sentään siitä, että tungemme tätä sanaa joka paikkaan. Se tuntuu selittävän kaikenlaista hankaluutta ja ahdistavuutta. Kun sitä myös asiantuntijoiden mukaan on paljon, tarvitaan runsaasti opettajia ja oppaita, jotta stressiä voitaisiin lievittää. Näitä oppaita onkin runsaasti tarjolla. Stressistä voi jopa vapautua kirjoja lukemalla muutamassa päivässä tai ainakin viikossa. Jos näin on, silloin se ei ole kovin vakava asia.

Selye osasi huonosti englantia ja on myöhemmin kertonut, että oikeastaan hän tarkoitti sanaa strain, eli suomeksi kuormitus tai rasitus. Ajattelemme, että stressi on jotakin ulkoista, mutta Selye tarkoitti kuormituksen kokemusta, joka on hyvin subjektiivinen asia. On helpottavaa ajatella stressiä itsestä riippumattomina ulkoisina asioina, joiden armoilla olemme. Kun on kiirettä, se johtuu ulkoisista tekijöistä, ei meistä itsestämme. Sana ”stressi” helpottaa myös syntipukkien löytämistä. Saamme sympatiaa, kun olemme stressin armoilla. Meiltä ei odoteta aktiivisia toimia. Kunhan vältämme stressin aiheita. Välttäminen helpottaa hetken, mutta todelliset ratkaisut jäävät tekemättä. Sen vuoksi lomat eivät juuri helpota silloin, kun työn kuormitus on suurta. Stressaavat asiat hyökkäävät entisellä voimalla, kun työ taas alkaa.

Mistä löytää sellaista kestävyyttä ja joustavuutta, joka auttaisi kuormituksen sietämisessä ja vähentämisessä? Kyse ei suinkaan ole pelkästään kokemuksesta, sillä kuormitus on myös ulkoista. Kukapa ihan tyhjästä stressiä itselleen kehittää. Jos työntekijälle annetaan liikaa työtehtäviä, on kohtuutonta vaatia, että hän suhtautuisi siihen tyynesti. Kuormitus on sekä ulkoista että sisäistä. Näiden painotusta on usein vaikea arvioida.

Pahinta on avuttomuuden kokemus. Illusorinenkin usko hallintaan on parempaa kuin kokemus, että ei voi mitään. Kun uskoo hallinnan mahdollisuuteen, tekee rohkeammin aloitteita kielteisten ulkoisten asioiden muuttamiseksi.

Kun halutaan lievittää stressin kokemusta, tuleeko lähteä liikkeelle ulkoisista olosuhteista vai siitä, miten nuo olosuhteet tulkitaan? Vaikka tulkinnat voivat olla olosuhteisiin nähden liian kielteisiä, aina on hyvä lähteä liikkeelle olosuhteista ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Tämä lähtökohta on omiaan vahvistamaan yksilön hallinnan tunnetta. Jos tilanne on aidosti stressaava, on väärin tavoitella siihen sopeutumista.

Onko puhe stressistä omiaan vahvistamaan kielteisiä tulkintoja jopa aivan pienistä ja kiusallisista asioista? Herkistymme stressin kokemiseen, kun siitä niin paljon puhutaan.

Monroe, S.M. (2008). Modern approaches to conceptualizing and measuring human life stress. Annual Review of Clinical Psychology, 4, 33–52.

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

7. Miksi hyveet katosivat?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Onnellisuuteen liittyi sekä varhaisissa lännen ja idän filosofioissa että myöhemmin uskonnoissa vahva moraalinen näkökulma. Aristoteleen kuvaamassa onnellisuudessa (eudaimoniassa) oli kyse siitä, kuinka ihmiset elävät hyvää elämää ja kukoistavat. Siinä hyveiden noudattaminen oli keskeistä. Pidettiin itsestään selvänä, että ihmisille tulee antaa ohjeita ja kehotuksia. Tämä oli myös kristinuskon mukainen näkemys siitä, kuinka hyvää elämää tuli edistää. Oli elettävä oikealla tavalla ollakseen onnellinen.

Koska nämä ohjeet olivat traditionaalisten yhteisöllisten kulttuurien olennainen osa, ne eivät jättäneet yksilöille paljon vapauksia. Kun läntiset yhteiskunnat vähitellen vapautuivat, ihmiset kokivat tiukan moraaliopetuksen ahdistavana ja kuuntelivat mielellään niitä, jotka kehottivat nauttimaan elämästä ja toteuttamaan itseään. Muutos oli hidasta, mutta 1900-luvun puoliväliin tultaessa onnellisuuden oppaat sisälsivät moraaliohjeiden lisäksi runsaasti kehotuksia, joissa korostettiin jokaisen oikeutta etsiä onnea omalla tavallaan. Toisten vaatimuksiin ei tarvinnut alistua, sillä jokainen tiesi parhaiten, millaista onnellisuutta hän halusi itselleen.

Sekä luonne- että hyvesanat katosivat psykologian sanastosta. Käsitteet persoonallisuus ja persoonalliset vahvuudet korvasivat nämä sanat. Pyrkimys olla neutraalia tiedettä johti sellaisten sanojen käyttämiseen, jotka eivät ole moraalisesti latautuneita. Positiivisen psykologian ansiosta sanat luonne ja persoonallisuus ovat kuitenkin uudestaan osa psykologian sanastoa.

Miksi kiinnostus hyveisiin heräsi uudestaan? Asetinpa itselleni vaikean kysymyksen! Ehkä havahduttiin siihen, että pelkkä tekniikan kehitys ei takaa hyvää elämää. Yhteiskunta ei toimi, jos ihmiset eivät noudata hyvää elämää vahvistavia hyveitä. Toinen tekijä saattoi olla ihmistä tutkivien tieteiden irrottautuminen itsekkyyden mantrasta. Aina viime vuosikymmeniin asti korostettiin, että ihminen on itsekäs, mikä pitää vain sietää ja hyväksyä. Hyveistä ei kannattanut puhua, sillä parhaimmillaan ihminen oppi käymään riittävän tasapuolista vaihtokauppaa.

Voi näin jälkeenpäin kysyä, miksi ihmeessä ihmisen luontaista itsekkyyttä korostettiin niin vahvasti? Ovathan ihmiset – ja myös kehittyneet eläimet – tehneet aina yhteistyötä ja jopa huolehtineet avuttomista yhteisönsä jäsenistä. Olivatko maailmansodat aiheuttaneet myös tutkijoille ja filosofeille suuren pettymyksen?

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

6. Miksi onnellisuus on nykyisin suosittu aihe?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Sitä olen usein ihmetellyt. Minulla ei ole siihen tyydyttävää vastausta. Pohdinta heijastanee länsimaisen kulttuurin yksilökeskeisyyttä ja siihen liittyvää halua pohtia omaa tilaa. Tällainen pohdiskelu on koko ajan lisääntynyt. Traditionaalisissa yhteisöllisissä kulttuureissa ei kysytä: ”Mitä minä saan?” tai ”Voinko toteuttaa itseäni?”, vaan ”Olenko tehnyt velvollisuuteni?” ja ”Kuinka me yhdessä pärjäämme?” Maailmansodat olivat omiaan vähentämään onnellisuuden pohdintaa niillä, jotka olivat ne kokeneet. Jälleenrakentaminen vaati niin paljon huomiota ja voimavaroja, että oma onnellisuus jäi taka-alalle.

Kenties olemme tarvehierarkiassa jo niin ylhäällä, että omien kokemusten arviointi on luonnollista. Niin kauan kuin ravinto ja turvallisuus ovat elämän keskipisteitä, onnellisuuden pohdinta jää taka-alalle. Kun elämä helpottuu, on luonnollista pohtia omaan minuuteen liittyviä kysymyksiä.

Onnellisuudesta on tullut myös bisnestä, joka pyrkii ruokkimaan oman onnen pohdintaa ja luomaan tyytymättömyyttä omaan itseen. Meille vakuutetaan, että vaikka elämämme sujuu hyvin, voisimme silti olla nykyistä onnellisempia. Tämä heijastaa länsimaisen ihmisen uskoa siihen, että elämä voi olla aina vain parempaa.

Kun nyt tämä usko on saanut kolauksia, vähentääkö se kiinnostusta onnellisuuteen vai johtaako se entistä itsekeskeisempään elämään?

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

5. Miksi kiire lisääntyy?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Työelämässä valitetaan jatkuvaa kiirettä. Onko kiire aidosti lisääntynyt? Monissa tehtävissä tämä tuntuu itsestään selvältä: esimerkiksi kauppojen kassat ovat kiireisempiä kuin entisajan myyjät. Myös poliisit, lääkärit, metsurit, maanviljelijät ja opettajat ovat nykyisin kiireisempiä kuin ennen. Työ on vaativaa ja monipuolista. Lisäksi se keskeytyy puhelinsoittojen ja sähköpostien vuoksi. Monilla työpaikoilla on väkeä vähennetty, mikä lisää jäljelle jäävien kiirettä. Työn ulkopuolella kiirettä lisää roolien lukumäärän lisääntyminen. Aktiivisella ihmisellä on paljon tehtäviä ja harrastuksia työn lisäksi. Ainakin seuraavat tekijät vaikuttavat kiireen syntyyn:

  1. Tiedonvälitys ja liikkumisen ovat suuresti nopeutuneet. Kesti kauan ennen kuin suuren maailman tietoja saapui jonnekin syrjäseutujen perukoille 100 saati 200 vuotta sitten. Siihen saattoi mennä viikkoja ja kuukausia. Tärkeät asiat olivat lähellä ja koskivat omaa toimeentuloa. Nyt saamme välittömästi tietoa joka puolelta maailmaa. Tiedon tulvassa tärkeä ei erotu vähemmän tärkeästä. Urheilu ja viihde saavat kohtuuttoman paljon huomiota.
  2. Elämänrytmin nopeutuminen näky jopa niin konkreettisessa asiassa kuin kävelynopeudessa, joka kaupungeissa on paljon nopeampaa kuin maaseudulla. Punaisen valon syttyminen tai hissin ohi kulkeminen ärsyttää. Rytmin kiihtyminen näkyy esimerkiksi lasten ohjelmissa. Nykyajan lapset eivät jaksa seurata entisajan hitaita ohjelmia. Aikuisten elokuvissa otosten määrä on jatkuvasti lisääntynyt.
  3. Informaatiotulva hukuttaa meidät alleen varsinkin silloin, kun emme rakenna niitä vastaan suojavalleja. Arjessa ja työssä tarvittavien tietojen määrä on kasvanut. Kunnon kansalaisen on osattava huolehtia asioistaan virastoissa ja Internetissä, jonne palvelut koko ajan siirtyvät. Muistia rasittavaa tietoa ei niinkään tarvita, mutta on oltava tietoa siitä, missä tarpeellista tietoa on saatavilla ja miten sitä käytetään.
  4. Virikkeiden ja ärsykkeiden määrä on etenkin kaupunkiympäristössä suuri. Kaupungeissa on paljon valoja, mainoksia, liikennettä, ihmisiä. Tarjolla on musiikkia, esitelmiä, taidetta ja viihdettä. Kaupoista voi hankkia pelejä, elokuvia, kirjoja ja aina vain uusia, toinen toistaan ihmeellisempiä laitteita. Tarkkaavaisuuden kuormitus lisääntyy, mikä näkyy työn ohella erityisesti liikenteessä.
  5. Samalla turhautumiskynnys on alentunut. Elämä on nyt helpompaa kuin ennen – myös kyselyjen mukaan – mutta odotukset ovat nousseet. Siitä seuraa, että pienetkin asiat ärsyttävät. Koska nykyajan kulttuuri vaatii paljon neuvottelua ja tavoitteiden yhteen sovittamista, pettymyksiä tulee helposti. Emme kestä virikkeettömyyttä. Ennen ihmiset totutettiin jo lapsena siihen, että elämässä on paljon odottamista ja tylsää aikaa. Toisten ihmisten lisäksi ei ollut paljon muita viihdykkeitä. Nyt on aina oltava jotakin tekemistä. Pidetään itsestään selvänä, että lapset eivät jaksa odottaa. Heillä täytyy olla jotakin puuhaa, että eivät hermostu. Aikuiset puolestaan turvautuvat mieltä kiinnittäviin ja kiihottaviin laitteisiin.

Kiire toteuttaa itsensä. Se on kuin hirviö, joka nielee kaiken. Vaatii suurta päättäväisyyttä irrottautua kiireen imusta. Yhteiskunnassa on paljon sellaisia rooleja ja tehtävä, joissa irrottautuminen on vaikeaa. Ei siis ole ihme, että kiireen keskellä on kysyntää keinoista, joilla mieltä rauhoitetaan sekä ympäristöistä, jotka ovat kiireettömiä. Niiden tarve lisääntyy koko ajan. Kiireinen kulttuuri joutuu tuottamaan kiireettömiä osakulttuureita.

Aamulehdessä oli pari päivää sitten juttu toimittajasta, joka oli peräti viikon ilman sosiaalista mediaa. Tämä urotyö ansaitsi parin sivun jutun.  Kun tämän riippuvuuden voittaa, se koetaan tutkimusten mukaan helpottavana. Silloin jää aikaa moneen muuhun asiaan ja kiireen tuntukin helpottaa.

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

4. Miksi rikkaat haluavat lisää rahaa?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Vaikka rikkaille sanotaan, että raha ei tee onnelliseksi, he eivät siitä välitä. Tuskin he onnellisuuden vuoksi haluavat lisää rahaa. Rahan mukana seuraa monia arvokkaita asioita, kuten valtaa, arvostusta ja hallinnan tunnetta. Yksi rahan hankkimisen motiivi on voittaminen. Rikas haluaa kokea yhä uudestaan voittamisen ilon, mutta koska jokaisen uuden miljoonan vaikutus tuntuu aina vain vähäisemmän, on voitettava vielä enemmän. Kyseessä on eräänlainen peliriippuvuus, johon markkinatalous antaa paljon mahdollisuuksia.

Vaurauden ja tulojen yhteydestä tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen on tehty paljon tutkimusta, sillä näitä asioita on kysytty lähes kaikissa hyvinvointiin liittyvissä tutkimuksissa. Edward Dienerin ryhmän tutkimuksessa oli mukana tietoja 132 maasta. Tiedot perustuivat Gallup-organisaation keräämiin aineistoihin. Päätulos oli se, että tyytyväisyys elämään korreloi perheen tulojen logaritmiin melko vahvasti, mutta huomattavasti heikommin myönteisiin ja kielteisiin tunteisiin.

Logaritmimuunnos selkeyttää yhteyksiä, jotka muuten ovat niukkoja. Tulojen merkitys vähenee, kun tulot nousevat. Onnellisuus ja tyytyväisyys eivät lisäänny lineaarisesti tulojen kasvaessa.

Tyytyväisyyden ja tulojen yhteyttä selitti elämän materiaalisen tason ja elämän mukavuuksien runsaus. Kun niitä oli runsaasti, elämään oltiin tyytyväisiä. Positiiviset ja negatiiviset tunteet sen sijaan liittyivät psykologisten ja sosiaalisten tarpeiden tyydyttymiseen. Niitä olivat oppiminen, autonomia, taitojen käyttäminen, kunnioitus ja tuen saaminen. Rahalla saa paljon hyvän elämän kannalta tärkeitä asioita, mutta kaikkein tärkeintä niillä ei saa: todellista rakkautta ja ystävyyttä.

Rikkaiden tulkinnoista antaa hyvän kuvan Nikhil Senguptan ja Chris Sibleyn tekemä tutkimus Uudessa Seelannissa. Suuresta otoksesta oli mahdollista erottaa rikkain prosentti. Siihen kuuluvat luottivat poliittiseen järjestelmään, kannattivat matalaa verotusta ja olivat muuhun väestöön verraten tyytyväisiä elämäänsä. Myös heidän itsearvostuksensa oli keskimääräistä parempaa. Tutkijoiden mukaan rikkaat hyötyvät vallitsevasta taloudellisesta ja poliittisesta järjestelmästä sekä taloudellisesti että psyykkisesti.

Jos jokin ärsyttää, niin suurituloisten ruikutus siitä, että verot ovat korkeita. Kuitenkin heille jää käteen monin verroin enemmän rahaa kuin pienituloisille.

Diener, E., Ng, W., Harter, J. & Arora, R. (2010).Wealth and happiness across the world: material prosperity predicts life evaluation, whereas psychosocial prosperity predicts positive feeling. Journal of Personality and Social Psychology, 99, 52–61.

Sengupta, N. & Sibley, C. (2019). The political attitudes and subjective wellbeing of the one percent. Journal of Happiness Studies, 20, 2125–2140.