Työelämässä valitetaan jatkuvaa kiirettä. Onko kiire aidosti lisääntynyt? Monissa tehtävissä tämä tuntuu itsestään selvältä: esimerkiksi kauppojen kassat ovat kiireisempiä kuin entisajan myyjät. Myös poliisit, lääkärit, metsurit, maanviljelijät ja opettajat ovat nykyisin kiireisempiä kuin ennen. Työ on vaativaa ja monipuolista. Lisäksi se keskeytyy puhelinsoittojen ja sähköpostien vuoksi. Monilla työpaikoilla on väkeä vähennetty, mikä lisää jäljelle jäävien kiirettä. Työn ulkopuolella kiirettä lisää roolien lukumäärän lisääntyminen. Aktiivisella ihmisellä on paljon tehtäviä ja harrastuksia työn lisäksi. Ainakin seuraavat tekijät vaikuttavat kiireen syntyyn:
- Tiedonvälitys ja liikkumisen ovat suuresti nopeutuneet. Kesti kauan ennen kuin suuren maailman tietoja saapui jonnekin syrjäseutujen perukoille 100 saati 200 vuotta sitten. Siihen saattoi mennä viikkoja ja kuukausia. Tärkeät asiat olivat lähellä ja koskivat omaa toimeentuloa. Nyt saamme välittömästi tietoa joka puolelta maailmaa. Tiedon tulvassa tärkeä ei erotu vähemmän tärkeästä. Urheilu ja viihde saavat kohtuuttoman paljon huomiota.
- Elämänrytmin nopeutuminen näky jopa niin konkreettisessa asiassa kuin kävelynopeudessa, joka kaupungeissa on paljon nopeampaa kuin maaseudulla. Punaisen valon syttyminen tai hissin ohi kulkeminen ärsyttää. Rytmin kiihtyminen näkyy esimerkiksi lasten ohjelmissa. Nykyajan lapset eivät jaksa seurata entisajan hitaita ohjelmia. Aikuisten elokuvissa otosten määrä on jatkuvasti lisääntynyt.
- Informaatiotulva hukuttaa meidät alleen varsinkin silloin, kun emme rakenna niitä vastaan suojavalleja. Arjessa ja työssä tarvittavien tietojen määrä on kasvanut. Kunnon kansalaisen on osattava huolehtia asioistaan virastoissa ja Internetissä, jonne palvelut koko ajan siirtyvät. Muistia rasittavaa tietoa ei niinkään tarvita, mutta on oltava tietoa siitä, missä tarpeellista tietoa on saatavilla ja miten sitä käytetään.
- Virikkeiden ja ärsykkeiden määrä on etenkin kaupunkiympäristössä suuri. Kaupungeissa on paljon valoja, mainoksia, liikennettä, ihmisiä. Tarjolla on musiikkia, esitelmiä, taidetta ja viihdettä. Kaupoista voi hankkia pelejä, elokuvia, kirjoja ja aina vain uusia, toinen toistaan ihmeellisempiä laitteita. Tarkkaavaisuuden kuormitus lisääntyy, mikä näkyy työn ohella erityisesti liikenteessä.
- Samalla turhautumiskynnys on alentunut. Elämä on nyt helpompaa kuin ennen – myös kyselyjen mukaan – mutta odotukset ovat nousseet. Siitä seuraa, että pienetkin asiat ärsyttävät. Koska nykyajan kulttuuri vaatii paljon neuvottelua ja tavoitteiden yhteen sovittamista, pettymyksiä tulee helposti. Emme kestä virikkeettömyyttä. Ennen ihmiset totutettiin jo lapsena siihen, että elämässä on paljon odottamista ja tylsää aikaa. Toisten ihmisten lisäksi ei ollut paljon muita viihdykkeitä. Nyt on aina oltava jotakin tekemistä. Pidetään itsestään selvänä, että lapset eivät jaksa odottaa. Heillä täytyy olla jotakin puuhaa, että eivät hermostu. Aikuiset puolestaan turvautuvat mieltä kiinnittäviin ja kiihottaviin laitteisiin.
Kiire toteuttaa itsensä. Se on kuin hirviö, joka nielee kaiken. Vaatii suurta päättäväisyyttä irrottautua kiireen imusta. Yhteiskunnassa on paljon sellaisia rooleja ja tehtävä, joissa irrottautuminen on vaikeaa. Ei siis ole ihme, että kiireen keskellä on kysyntää keinoista, joilla mieltä rauhoitetaan sekä ympäristöistä, jotka ovat kiireettömiä. Niiden tarve lisääntyy koko ajan. Kiireinen kulttuuri joutuu tuottamaan kiireettömiä osakulttuureita.
Aamulehdessä oli pari päivää sitten juttu toimittajasta, joka oli peräti viikon ilman sosiaalista mediaa. Tämä urotyö ansaitsi parin sivun jutun. Kun tämän riippuvuuden voittaa, se koetaan tutkimusten mukaan helpottavana. Silloin jää aikaa moneen muuhun asiaan ja kiireen tuntukin helpottaa.