Syömishäiriöt ovat lisääntyneet länsimaissa. Prinsessa Dianan ja monien muiden julkisuuden henkilöiden ansiosta media kiinnostui näistä ongelmista. Vuonna 1978 todettiin, että kyseessä oli uusi tauti. Kulttuuri oli muuttanut ihmisten suhtautumista ruokaan ja kehoon. Ennen ruoasta oli pulaa ja kauneusihanteet olivat erilaisia. Nykyisin näistä ongelmista kärsivät erityisesti keski- ja yläluokan nuoret naiset, jotka seuraavat aktiivisesti ulkonäköään, syömistään ja painoaan.
Yksilökeskeinen kulttuuri edistää sisäänpäin kääntymistä. Minuuden tunto on vahvistunut, samoin autonomian korostaminen. Se johtaa siihen, että oma keho ja mieli ovat syntipukkeja silloin, kun elämä ei suju odotusten mukaisesti.
Kun kulttuurissa on pulaa ruoasta ja lihavuutta pidetään varallisuuden ja menestyksen merkkinä, syömishäiriöt ovat harvinaisia. Syömishäiriöissä yhdistyvät monet biologiset, psykologiset ja sosiologiset tekijät. Länsimaissa pikemminkin laihuus kuin lihavuus liittyy kauneuteen, joskin standardit ovat huomattavasti vaihdelleet lyhyinäkin ajanjaksoina (langanlaiha Twiggy – ja Marilyn Monroe rehevimmillään).
Kulttuurin vaikutukset eivät yksin riitä selittämään syömishäiriöitä, sillä enemmistö nuorista naisista välttyy näiltä ongelmilta. Persoonallinen herkkyys sekä taipumus kielteisiin tulkintoihin pahentavat tätä ongelmaa. Se voi näkyä esimerkiksi siinä, että pienetkin epäonnistumiset nähdään katastrofina. Lankeaminen leivokseen voi saada aikaan rajun paastoamispuuskan. Vihdoin kyse on geneettisistä taipumuksista, jotka näkyvät erityisesti syömishäiriöille altistavina persoonallisuuden piirteinä.
Esimerkiksi anoreksia on erittäin vakava sairaus. Omissa tutkimuksissani olen todennut, että onnellisuuden arviot ovat anoreksiaa sairastavilla keskimäärin hyvin matalia. Arviot onnellisuudesta ovat samaa tasoa kuin mitä masentuneet antavat.
Beidel, D.C., Bulik, C.M. & Stanley, M.A. (2010). Abnormal psychology. Boston: Prentice Hall.
Horwitz, A.V. (2002). Creating mental illness. Chicago: University of Chicago Press.